Cchiù luntana me staie, cchiù vicina te sento. Chi sà a chisto mumento a che pienze che ffaie. Tu m’e miso ’in t’e vvene nu veleno ch’e ddoce. Nun me pesa ’sta croce ca trascino pe’te. Te voglio, te penzo, te chiammo, te veco, te sento, te sonno. En’ anno, `nce pienze ca e n’anno, ca st’uocchie nun ponno cchiù pace truvà? E cammino, e cammino, ma nun saccio addo’ vaco. I’ sto’ sempe ’mbriaco e nun bevo mai vino. Aggio fatto nu vuto a` Madonna d’ a Neve; si me passa ’sta freve, oro e pperle lle do’. Te voglio, te penzo, te chiammo, te veco, te sento, te sonno. En ’anno, `nce pienze ca e n’anno, ca st’uocchie nun ponno cchiù pace truvà! En ’anno, `nce pienze ca e n’anno, ca st’uocchie nun ponno cchiù pace truvà! Passione Mitä kauempana olet luotani sitä lähempänä tunnen sinun olevan. Ken tietää juuri nyt, mitä aattelet, mitä teet. Olet suonissani, suloinen myrkky. Kuinka raskas onkaan tämä risti, jota kannan vuoksesi. Sinut haluan, sua aattelen, sua kutsun, sinut nään, sinut vaistoan, sinusta unta nään. Vuoden uskotko, vuoden nämä silmät eivät enää rauhaa löytää saa? Kuljen ja kuljen mutta en tiedä minne mennä. Olen humaltunut koko ajan, vaikken koskaan viiniä juo. Olen tehnyt lupauksen Neitsyt Marialle, jos tämä kuumeeni mut jättää annan Hänelle kultaa ja helmiä. Sinut haluan, sua aattelen, sua kutsun, sinut nään, sinut vaistoan, sinusta unta nään. Sinut haluan, sua aattelen, sua kutsun, sinut nään, sinut vaistoan, sinusta unta nään.

Kun puhut rakkaudesta hiljaa kuiskaten Niin silloin läheisyytes tunnen lämpöisen Kuin maailman mä omistan Vain tämän tunteen löytää harva ihminen. Kun puhut hiljaa taivas sen vain kuulla saa, En tiedä maailmassa mitään kauniimpaa Kuin hetki tää, se mieleen jää Näin aivan hiljaa tahdon sua mä rakastaa. Yö harsollaan tummuvan maan Saa purppuraan me kaksin vaan. Yö harsollaan tummuvan maan Saa purppuraan me kaksin vaan. Kun puhut hiljaa taivas sen vain kuulla saa En tiedä maailmassa mitään kauniimpaa Kuin hetki tää, se mieleen jää Näin aivan hiljaa tahdon sua mä rakastaa.

Чорнії брови, карії очі, Темні, як нічка, ясні, як день! Ой очі, очі, очі дівочі, Де ж ви навчились зводить людей? Вас і немає, а ви мов тута, Світите в душу, як дві зорі. Чи в вас улита якась отрута, Чи, може, справді ви знахарі? Чорнії брови, карії очі! Страшно дивитись весь час на вас: Не будеш спати ні вдень, ні вночі, Все будеш думать, очі, про вас. Korpinmustat kulmakarvat, silmät ruskeat Korpinmustat kulmakarvat, silmät ruskeat, tummat kuin yö, kirkkaat kuin päivä! Oi nuo silmät, silmät nuoren neidon, Missä opit ajamaan ihmiset järjiltään? Et ole läsnä, mutta ikään kuin olisit täällä. Valaiset sieluni, kuin kaksi iltatähteä. Ehkä suonissasi virtaa myrkkyä, Tai ehkä sittenkin lääkettä. Korpinmustat kulmakarvat, silmät ruskeat! Toisinaan pelottaa katsoa sinua. En nuku päivin etkä öin. Ajattelen vain sinua, ruskeasimäinen.

Hopeinen kuu luo merelle siltaa, Ei tulla koskaan voisi kai tällaista iltaa. Odotan turhaan sinua, armain. Kuu kulkee pilven taakse, taas on meri harmain. Kaipaus vastaa sydämen ääneen, Onneni tiedän mä nyt taas niin yksin jääneen. Toinen nyt kuuta kanssas katsoo, toinen vienyt sinut lienyt. Hopeinen kuu luo merelle siltaa. Hopeinen kuu luo merelle siltaa, Ei tulla koskaan voisi kai tällaista iltaa. Odotan turhaan sinua, armain. Kuu kulkee pilven taakse, taas on meri harmain. Kaipaus vastaa sydämen ääneen, Onneni tiedän mä nyt taas niin yksin jääneen. Toinen nyt kuuta kanssas katsoo, toinen vienyt sinut lienyt. Saavu ei koskaan tällaista iltaa… Ei koskaan!

Ole rakkaani, sillä kukaan muu ei saa tätä kaipuuta päättymään Tätä tarvetta, jonka vain sinä yksin saat aikaan Täytä sylini kuten olet täyttänyt sydämeni Unelmat, jotka sinä innoitat jokaisella suloisella toiveellasi Ole rakkaani ja suudelmillasi saat minut palamaan Tarvitaan vain yksi suudelma sinetöimään kohtaloni Ja käsikkäin me löydämme rakkauden luvatun maan Ei ole ketään muuta minua varten, ikuisesti Jos sinä tulet rakkaakseni Ole rakkaani, sillä kukaan muu ei saa tätä kaipuuta päättymään Tätä tarvetta, jonka vain sinä yksin saat aikaan Täytä sylini kuten olet täyttänyt sydämeni Unelmat, jotka sinä innoitat jokaisella suloisella toiveellasi Ole rakkaani ja suudelmillasi saat minut palamaan Tarvitaan vain yksi suudelma sinetöimään kohtaloni Ja käsikkäin me löydämme rakkauden luvatun maan Ei ole ketään muuta minua varten, ikuisesti Jos sinä tulet rakkaakseni

On hetki jolloin tuuli uinahtaa On hetki jolloin tuuli valvoo On hetki ystävien On hetki rakkauden On hetki yksinäisen pienen sydämen Kun ilta sulkee varjon ylle maan Kun lamput asfaltilla kiiltää Niin odottaa kai sydän saa Kun kaikki unelmaa on vaan Niin odottaa kai sydän saa Kun kaikki unelmaa on vaan Kun ilta sulkee varjon ylle maan Kun lamput asfaltilla kiiltää Niin odottaa Kai sydän saa Kun kaikki unelmaa on vaan Niin odottaa Kai sydän saa Kun kaikki unelmaa on vaan

Vide ’o mare quant’è bello Spira tantu sentimento Comme tu a chi tiene a mente Ca scetato ’o faie sunnà Guarda qua, chistu giardino Siente, sì sti sciure arance Nu profumo accussì fino Dinto ’o core se ne va E tu dici: ”Io parto, addio!” T’alluntane da stu core Da sta terra de l’ammore Tiene ’o core ’e nun turnà Ma nun me lassà Non darme sto tormiento Torna a Surriento Famme campà Torna a Surriento Famme campà Palaja Sorrentoon Muistatko sä meren laajan Joka luona kodin armaan Kietoi lemmen paulan lailla Rannan kauniin Sorrenton Vaikka pohjoinen sun hurmas Vaikka etäinen ja vieras Sorrentoon unhoitit silloin Eron ajas katkerassa Palaja oi tänne armas Meren laajan rantamille Tääll on laulut ihannimmat Lemmen ääni suloisin Älä hylkää mua Sua rukoillen mä pyydän Palaja luokseni Sorrentohon Vaikka pohjoinen sun hurmas

Ніч яка місячна, зоряна, ясная! Видно, хоч голки збирай. Вийди, коханая, працею зморена, Хоч на хвилиночку в гай. Ти не лякайся, що ніженьки босії Вмочиш в холодну росу: Я тебе, вірная, аж до хатиноньки Сам на руках однесу. Ти не лякайся, що змерзнеш, лебедонько, Тепло – ні вітру, ні хмар… Я пригорну тебе до свого серденька, А воно палке, як жар. Yö on kuutamoinen Yö on kuutamoinen, tähtikirkas, kirkas Kaikki niin selkeä, että voit löytää neuloja; Tule ulos, kulta, väsynyt työhön Ainakin hetkeksi lehdossa! Tule ulos, kulta, väsynyt työhön Ainakin hetkeksi lehdossa! Älä pelkää olla avojaloin Kasta kylmään kasteeseen: Uskollinen, aina mökille asti Minä kannan sinua sylissäni Uskollinen, aina mökille asti Minä kannan sinua sylissäni Älä pelkää jäätyä, pikkujoutseneni, On lämmintä – ei tuulta, ei pilviä… Pidän sinua sydämessäni, Ja se on kuuma kuin tuli Pidän sinua sydämessäni, Ja se on kuuma kuin tuli

Qui dove il mare luccica E tira forte il vento Su una vecchia terrazza Davanti al golfo di Surriento Un uomo abbraccia una ragazza Dopo che aveva pianto Poi si schiarisce la voce E ricomincia il canto Te voglio bene assai Ma tanto tanto bene sai È una catena ormai Che scioglie il sangue dint’ e ’vene sai Vide le luci in mezzo al mare Pensò alle notti là in America Ma erano solo le lampare E la bianca scia di un’elica Sentì il dolore della musica Si alzò dal pianoforte Ma quando vide la luna uscire da una nuvola Gli sembrò più dolce anche la morte Guardò negli occhi la ragazza Quegli occhi verdi come il mare Poi all’ improvviso uscì una lacrima E lui credette di affogare Te voglio bene assai Ma tanto tanto bene sai È una catena ormai Che scioglie il sangue d`inte ’vene sai Potenza della lirica Dove ogni dramma è un falso Che con un po’ di trocco e con la mimica Puoi diventare un altro Ma due occhi che ti guardano Così vicini e veri Ti fan scordare le parole Confondono i pensieri Così diventa tutto piccolo Anche le notti là in America Ti volti e vedi la tua vita Come la scia di un’elica Ma sì, è la vita che finisce Ma lui non ci pensò poi tanto Anzi si sentiva già felice E ricominciò il suo canto Te voglio bene assai Ma tanto tanto bene sai È una catena ormai Che scioglie il sangue dint’ ’e ’vene sai Te voglio bene assaje Ma tanto tanto bene sai È una catena ormai Che scioglie il sangue dint’ ’e ’vene. Caruso – Pidän sinusta niin kovin paljon Täällä missä meri kimmeltää ja tuuli ulvoo vanhalla terassilla Sorrenton-lahden edustalla. Mies syleilee tyttöä sitten itkettyään hän selvittää kurkkunsa ja aloittaa laulun uudestaan. Pidän sinusta niin kovin paljon niin niin paljon, tiedäthän. Nyt välillämme on jo side, ja se liuottaa verenkin suonissamme, tiedäthän. Hän näki valot keskellä merta mietti öitä siellä Amerikassa mutta ne olivat vain kalastusveneiden valoja ja potkurien vanaveden valkeaa pyörrettä. Hän tunsi musiikin tuskan ja nousi ylös pianonsa äärestä mutta kun hän näki kuun pilkistävän pilven takaa kuolemakin tuntui hänestä suloisemmalta. Hän katsoi tyttöä suoraan silmiin silmiin vihreisiin kuin meri sitten yhtäkkiä kyynel vierähti hänen silmästään ja hänestä tuntui kuin hän olisi hukkumaisillaan. Pidän sinusta niin kovin paljon niin niin paljon, tiedäthän. Nyt välillämme on jo side ja se liuottaa verenkin suonissamme, tiedäthän. Voima oopperan missä jokainen draama on petosta jossa vähäisen ehostuksen ja eleiden avulla voit muuttua toiseksi. Mutta kaksi silmää jotka katsovat sinua niin lähellä ja aitoina saavat sinut unohtamaan sanat sekoittavat ajatuksesi. Niin kaikki muuttui pieneksi myös yöt siellä Amerikassa käännyt ja katsot elämääsi kuin potkurin valkeaa vanavettä. Ah niin, elämä on loppumassa mutta hän ei ajatellut sitä niin kovin paljon, pikemminkin hän tunsi itsensä onnelliseksi ja alkoi taas uudestaan laulaa lauluaan. Pidän sinusta niin kovin paljon niin niin paljon, tiedäthän. Nyt välillämme on jo side joka liuottaa verenkin suonissamme, tiedäthän.

Catari, Catari Miksi lausut niin katkeria sanoja? Miksi puhut ja piinaat sydäntäni, Catari? Älä unohda, että annoin sinulle sydämeni, Catari, älä unohda! Catari, Catari, mitä Sanasi merkitsevät, Sanat jotka saavat minut vapisemaan. Et ajattele tuskaa, jonka tunnen, et ajattele, Etkä välitä. Kiittämätön, kiittämätön sydän. Olet vienyt elämäni, Kaikki on ohi. Kaikki on ohi-

Taas viet mut luo sen armaan puiston, jossa sain niin kauniin muiston. Uskothan sen armahain! Kun silloin kuljin onnen rantaa, käsilläin sain sua mä kantaa. Muistathan sen armahain! Muistathan vain, sen armahain! Sä silloin hiljaa lausuit mulle: syömmein aina kuuluu sulle. Muistathan sen arma-hain! On kauas jääneet sodan kauhut, vaienneet myös tykkein pauhut. Uskothan sen armahain! Vain toive yksi jäi siell `mulle, ett ´ viel ´ kerran lausun sulle kuin sua lemmin ainut armahain. Uskothan ain ` sen armahain! Jos pois mun täytyis sut nyt antaa, tuskaa en tuot ´ jaksais kantaa. Uskothan sen ainut armahain! Siis jää mun rakkaimpain! Jos luotain lähdet, mun yöhön kätket. Siis rakkain jää, oi jää

Che bella cosa `na jurnata ’e sole N’aria serena doppo `na tempesta Pe’ ll’aria fresca pare gia’ na festa Che bella cosa na iurnata ’e sole Ma n’atu sole Cchiu’ bello, ohi ne’ ’O sole mio Sta ’nfronte a te ’O sole, ’o sole mio Sta ’nfronte a te Sta ’nfronte a te ’O sole mio Sta ’nfronte a te ’O sole, ’o sole mio Sta ’nfronte a te Sta ’nfronte a te