Virret ja hengelliset laulut ovat keskeinen osa suomalaista kulttuuria ja sielunmaisemaa. Maamme eturivin runoilijat ja säveltäjät ovatkin jättäneet unohtumattoman kädenjälkensä virsikirjamme lehdille, kuten Johan Ludvig Runeberg (1804–1877), Hilja Haahti (1874–1966), Uuno Kailas (1901-1935), Jean Sibelius (1865–1957), Toivo Kuula (1883–1918) ja Leevi Madetoja (1887–1947). Virsien ja hengellisten laulujen sävelmät ja tekstit ovat puhutelleet kuulijoita sukupolvesta toiseen, eivätkä niiden opetuksen, neuvon, nuhteen ja lohdutuksen sanat ole vaienneet vielä meidänkään aikanamme.
Temaattisesti levytys koostuu viidestä aihepiiristä, jotka ovat aivan kuin ihmisyksilön sielunpolku – Taivasikävä, anteeksianto, hyvässä turvassa, kiitollisuus Isänmaasta ja hyvä Paimen. Näitä kaikkia teemoja yhdistää kiitollisuus elämästä ja luottamus Luojan armoon myös haastavina aikoina. Yksittäisistä virsistä ja lauluista olemme rakentaneet kokonaisuuden, jossa orkesterisovitukset kuvittavat ja värittävät tekstien tunnelmia ja sisältöjä. Orkesterissa linnut livertävät, sisäinen pelko sekä ihmetys värisevät jousien nopeissa tremoloissa, kaipaus ilmenee paikallaan kiertävissä kuvioissa ja taivas aukeaa korkeiden jousien ylöspäin avautuvissa linjoissa.
Matka alkaa Taivasikävästä, jossa ensimmäinen laulu Taivaassa, ratki taivaassa, virsi 618 on aivan kuin vääjäämätön kulkue kohti taivaan ihanuutta. Tuonne tuonne kaipaan -laulu kuvaa suorastaan polttavaa kaipausta autuuteen.
Ruotsalainen kansansävelmä Mun kotini taivaassa ihana on kuvaa lohdullisesti matkaa kohti päämäärää ja kannustaa kulkemaan uskoen ja toivoen elämän koettelemusten läpi kohti taivaan kunniaa.
Martti Lutherin (1483–1546) teologiassa ja uskonkäsityksessä evankeliumin eli hyvän sanoman ydin on anteeksiantamuksen saarnassa eli absoluutiossa.
Siionin laulu numero 144 Herra Jeesus verellänsä maksoi syntivelkani kuvaa tätä käsitystä mitä selkeimmin.
Siionin laulu 292 Synnit poissa, autuutta oi on aivan kuin toteamus anteeksiantamuksen saarnan alla sen vaikutuksesta ja voimasta.
Hyvä omatunto vahvistaa luottamusta siihen, että saa elää Hyvässä turvassa.
Virsi numero 468 Syliisi hellään sulje tuudittaa kehtolaulun lailla kuulijansa Vapahtajan syliin.
Matteuksen evankeliumin luvussa 6 jakeessa 26 Jeesus sanoo: ”Katsokaa taivaan lintuja. eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut”. Siionin laulu 297 Oi katselen lintua oksalla puun lohduttaa meitä arkisten murheiden alla tuohon Raamatun kohtaan viitaten.
Virren 928 Nyt pelko pois tekstissä lausutaan kolme kertaa sana pelko. Kolmesti kehotetaan, että pelko pois, tai älä pelkää. Älä pelkää silloinkaan, kun et näe, tai epäilet elämän myrskyissä, kuitenkin purjehdit lopulta toivon satamaan.
Vanhan Siionin laulukokoelman laulu numero 91 Tuo armon lasinen meri kuvaa peilityyntä “pohjatonta armon merta”, jonne upotettuja syntejä ei muistella, tai kaiveta. Se meri ei kuohua, eikä pauhaa, vaan loputtomalla tyyneydellään saarnaa täydellistä ja ehdotonta anteeksiantoa.
Kaiken tämän hyvän ja kauniin jälkeen mieli täyttyy kiitollisuudesta Luojaa ja omaa Isänmaata kohtaan.
Levymme nimikkovirren 326 Sinulle kiitos Isä maan ja taivaan sanoin: “Isäni, aina armostasi aivan pois minut autoit alta vaaran vaivan” pyydämme varjelusta ja johdatusta itsellemme, maallemme, mutta lopulta myös koko maailmalle.
Virsi 577 Sun kätes Herra voimakkaan vie ajatukset maamme historian vaiheisiin. Virren suomentaja Väinö Havas itse kaatui rintamalla puolustaessaan rakastamaansa maataan.
Taneli Kuusiston säveltämä virsi 584 Siunaa ja varjele meitä liittyy läheisesti maamme kohtalon hetkiin. Viisi päivää virren ensimmäisen julkisen esityksen jälkeen alkoi talvisota. Vastaavasti sama virsi kuultiin radiossa sen jälkeen, kun talvisodan päättänyt Moskovan rauhanjulistus oli ilmoitettu kansalle.
Hyvän Paimenen hoivassa on hyvä päättää levymme matka.
Raamatun tekstiin pohjautuva Vesa Erkkilän (1957–) Siinä on rakkaus -laulu vapauttaa kuulijansa omien ponnistelujen vaivasta. “Siinä on rakkaus, että Hän rakasti meitä”.
Vanha virsi Taalainmaan karjamajoilta on tuttu sävelmä Jumalanpalveluksista ja vainajan siunaustilaisuuksista. Sen lohdullinen sanoma “Herra on mun paimen, nyt puutu multa mitään ei” on kantanut kuulijoitaan myös surun ja murheen keskellä. Kari Tikan (1946–2022) Luther-oopperasta (2000) lainattu Armolaulu kertoo Lutherin keskeisestä pelastusopista, joka voidaan kiteyttää lauseeseen; Yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen ansion tähden.
Loppukaneettina levyllämme kuullaan Jaakko Löytyn (1955–) säveltämä ja sanoittama virsi numero 954 Lahjalaulu. Laulu opettaa meitä kiitollisuuteen kaikesta siitä ajallisesta ja hengellisestä hyvästä, mitä olemme lahjaksi saaneet. Se myös kertoo siitä, kuinka kaikki lahjat täällä ajassa ovat vain “lainatavaraa”. Matteuksen evankeliumin mukaan: “Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa”.
Näitä kaikkia teemoja yhdistää kiitollisuus elämästä ja luottamus Luojan armoon myös haastavina aikoina. Yksittäisistä virsistä ja lauluista olen rakentanut kokonaisuuden, jossa orkesterisovitukset kuvittavat ja värittävät tekstien tunnelmia ja sisältöjä. Orkesterissa linnut livertävät, sisäinen pelko sekä ihmetys värisevät jousien nopeassa tremolossa, kaipaus ilmenee paikallaan kiertävissä kuvioissa ja taivas aukeaa korkeiden jousien ylöspäin avautuvissa linjoissa.
Sovituksissa olen hyödyntänyt jousiorkesterin sointivärejä ja rikastanut harmonisia rakenteita. Tietäen kuinka monet konserttimme lauluista ovat tuttuja ja tärkeitä kuulijoillemme, olen halunnut säilyttää sovituksissa uskollisuuden alkuperäiselle musiikille, enkä ole lähtenyt voimakkaasti modernisoimaan, tai uudistamaan sävelmiä.
– Markus Vaara
